Etsi Finnverasta

Vientitakuutoiminta

Edellinen sivu

Vientitakuutoiminta

Finnvera pyrkii turvaamaan suomalaisten yritysten kilpailukyvyn vientimarkkinoilla tarjoamalla viejille ja viennin rahoittajille vähintään samantasoiset järjestelyt vienti- ja projektirahoitusriskien kattamiseksi kuin pääkilpailijamaamme tarjoavat omille yrityksilleen. Asiakkainamme ovat sekä yritykset että kotimaiset ja kansainväliset pankit ja rahoituslaitokset.

Katettavat riskit

Vientitakuutoiminnassa maat luokitellaan kahdeksaan maaluokkaan vientitakuulaitoksissa käytössä olevien menetelmien ja maariskiarvion perusteella. Maaluokan määräytymiseen vaikuttavat arvio maan kyvystä hoitaa ulkoiset velvoitteensa, odotukset maan talouden tulevasta kehityksestä sekä poliittinen vakaus ja lainsäädäntö.

Riskinoton perustana on Finnveran maakohtainen takuupolitiikka, sillä yksittäisten, samassa maaluokassa olevien maiden välillä voi olla huomattaviakin eroja.

Seuraamme maiden taloudellista ja poliittista tilannetta ja sopeutamme maaluokan muutoksien mukaisesti. Jokaisen maan luokitus tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.

Poliittiset riskit

Poliittiset riskit liittyvät ulkomaisen ostajan tai luotonsaajan maahan tai johonkin kolmanteen maahan, josta voi aiheutua luottotappioita viejälle, investoijalle tai rahoittajalle.

Tavallisimmat poliittiset riskit ovat luottovaluutan siirron rajoitukset, velkojen vakauttaminen ja sota tai kapina. Suvereeni riski on kyseessä, kun luotonsaajana tai takaajana on viennin kohdemaan keskuspankki, valtiovarainministeriö tai muu viranomainen, joka edustaa suoraa valtion riskiä.

Pelkkää poliittista riskiä katettaessa ei kateta ostajan, luotonsaajan tai takaajan aiheuttamia kaupallisia riskejä.

Poliittista riskiä arvioidaan seuraamalla jatkuvasti poliittisen riskin maiden luottokelpoisuutta (ks.maapolitiikka). Poliittisia riskejä arvioidaan seuraavin maan taloudelliseen tilanteeseen liittyvin kriteerein:

Kaupalliset riskit

Vientitakuutoiminnan kaupallisen riskin kohteet ovat ulkomaisia, yleensä OECD-alueen ulkopuolella sijaitsevia pankkeja, yrityksiä tai projektiyhtiöitä, joista aiheutuvia riskejä katetaan Finnveran myöntämien kaupallisten riskien vientitakuilla.

Tyypillisimpiä kaupallisia riskejä ovat konkurssi, muu maksukyvyttömyys tai maksuhaluttomuus. Luotonsaaja/yritys- tai ostajariski pääsääntöisesti aina analysoidaan ennen takuun myöntämistä, myös silloin kun pankki on luoton takaajana. Hankkeesta suoritettavan riskinanalyysin laajuus suhteutetaan aina kaupan kokoon ja arvioituun riskimäärään.

Takuuhakemuksen kaupallisen riskin arvioon vaikuttavia keskeisiä asioita ovat:

  • kaupan kohde/hanke
  • toimiala
  • liiketoiminta ja sen kannattavuus
  • rahoitusrakenne
  • riskinjako/katteet
  • vakuudet
  • ympäristövaikutukset
  • kohdemaa
  • toimintaympäristö
  • hinnoittelu
  • muut mahdolliset näkökohdat

Finnvera voi muuttaa takuupolitiikkaansa tai kaupallisten riskien hinnoittelua olosuhteiden tätä edellyttäessä.

Lisätietoa kaupallisista riskeistä

  • Yritys- ja ostajariski
  • Projektiriski
  • Pankkiriski

  • Pankkiriski

    Ohjeellisia pankkiriskinotossa huomioitavia seikkoja ovat

    • pankin vakavaraisuus, taseen laatu, kannattavuus ja likviditeetti ovat maan olosuhteisiin nähden riittävällä tasolla
    • pankin johdon taso
    • valtion tai omistajien tuki pankille
    • Finnveran riskiosuus tavallisesti enintään 10% pankin omista varoista
  • Projektiriski

    Ohjeellisia projektiriskinotossa huomioitavia seikkoja ovat

    • Hanketta varten perustetaan oma erillinen projektiyhtiö ja luottojen takaisinmaksu perustuu projektiyhtiön tulevaan kassavirtaan.
    • Hankkeen tulee ennusteiden mukaan olla kannattava ja kassavirran riittävä luoton takaisinmaksuun.
    • Projektilla täytyy olla vakuudet, jotka jaetaan pro rata/pari passu (tasasuhteisesti ja yhtäläisin oikeuksin) luotonantajien kesken.
    • Projektin oma pääoma vähintään 30 % (vaatimus vaihtelee hanke- ja toimialakohtaisesti)
    • Finnvera voi taata projektin koko luottojen määrästä enintään 50 %
    • Riskinjaon toteutuessa Finnvera voi ylittää maksimiriskin EUR 100 miljoonaa, mikäli hankkeen kokonaisinvestointiarvo on korkea.
    • Investoinnin vähimmäiskoko EUR 10 miljoonaa ja lisäksi edellytyksenä on mm. hankkeesta tehty riippumaton kannattavuustutkimus (ns. feasibility study).
    • Omistajien lisäsitoumuksia voidaan vaatia (recourse)

    Riittävän kaupallisen riskin arvioinnin takaamiseksi Finnvera on laatinut tarkistuslistan, jossa lueteltujen projektia koskevien tietojen toimittaminen jo hakemuksen yhteydessä nopeuttaa takuukäsittelyä huomattavasti. Viennin rahoitusyksikkö antaa lisätietoja tarvittaessa.

    Projektin kaupallisten riskien tarkistuslista

    • investointikohteen kuvaus ja toteuttamisaikataulu
    • kohdemaan lainsäädäntöympäristö ja viranomaistoiminta
    • makroekonomiset/demografiset muuttujat
    • omistajat, sponsorit
    • projektiyhtiön organisaatio ja johto
    • hankkeen liiketaloudellinen ympäristö ja markkinanäkymät
    • rahoitus ja projektiyhtiön tulostavoitteet
    • vakuudet ja sponsorien mahdollinen lisätuki projektille.

    Projektiriskihankkeita voidaan myös toteuttaa OECD:n vuonna 1998 voimaan tulleen joustavamman projektirahoitussopimuksen ehtojen puitteissa, mikä antaa mahdollisuuden joustaa hankkeen pääoman takaisinmaksuaikataulun ja enimmäisluottoaikojen osalta.

  • Yritys- ja ostajariski

    Ohjeellisia yritys-/ostajariskin määrittämisessä huomioitavia seikkoja

    • oma pääoma on riittävä
    • taloudellinen tilanne (omavaraisuusaste) on vähintään tyydyttävä
    • toiminnan kannattavuus (käyttökate/nettotulos) on riittävän hyvä
    • luottotiedot ovat kunnossa, ei maksuhäiriöitä tai varoittavia mainintoja
    • Finnveran riskiosuus on enintään 20 % liikevaihdosta, eikä se saa ylittää riskikohteen oman pääoman määrää

Maapolitiikka

Maapolitiikka ja maaluokitus luovat puitteet vientiriskien kattamiselle. Finnvera arvioi jatkuvasti poliittisen riskin maiden luottokelpoisuutta.

Maapolitiikka kertoo

  • Finnveran riskinoton kyseisessä maassa
  • vaadittavat vastavakuudet tai edellytettävät maksuehdot
  • hyväksyttävän maksimiriskiajan

Finnvera jakaa maat kahdeksaan maaluokkaan. Tietyn kohdemaan lyhyen ja keskipitkän/pitkän maksuajan riskit voidaan luokitella eri maaluokkiin.

  • Maaluokan määräytymiseen vaikuttavat
    • arvio maan kyvystä hoitaa ulkoiset velvoitteensa
    • odotukset maan talouden tulevasta kehityksestä
    • poliittinen vakaus
    • lainsäädännöllinen ympäristö
  • Maaluokitukset

    0. erinomainen maksukyky
    1. erittäin hyvä maksukyky
    2. hyvä maksukyky
    3. riittävä maksukyky
    4. kohtalainen maksukyky
    5. välttävä maksukyky
    6. heikko maksukyky
    7. erittäin heikko maksukyky

  • Maaluokka vaikuttaa
    • takuumaksutasoon
    • vaadittaviin vastavakuuksiin
    • Finnveran kyseisen maan maapolitiikkaan

Kansainvälinen sääntely ja yhteistyö

Vientitakuutoimintaa sääntelee joukko kansainvälisiä säädöksiä ja sopimuksia, joiden avulla pyritään hillitsemään vientiluottoehdoilla käytävää kilpailua. Näiden pelisääntöjen noudattaminen ja kehittäminen edellyttää Finnveralta tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Valtioiden välinen yhteistyö tapahtuu OECD:n ja Euroopan unionin puitteissa. OECD-vientiluottosopimus on tärkein vientiluottotoimintaa sääntelevä kansainvälinen sopimus. EU puolestaan pyrkii luomaan kaikille jäsenmaidensa viejille tasaveroisen kilpailuaseman.

Bernin Unioni on takuulaitosten yhteistyöjärjestö, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden laajaan tietojenvaihtoon ja edistää vienti- ja investointitakuutoiminnan terveitä periaatteita.

OECD

OECD (Organization for Economic Cooperation and Development, suom. taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) on kehittyneiden markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö, jonka päämaja on Pariisissa.

Järjestöön kuuluu tällä hetkellä 30 jäsenmaata. OECD edistää kestävää taloudellista kasvua ja työllisyyttä.

  • Kestävää luotonantoa köyhimmille maille

    Maailmanpankkiryhmä ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat asettaneet tavoitteekseen estää köyhimpien maiden uusi velkaantuminen viime vuosina toteutettujen velanalennusten ja anteeksiantojen jälkeen.

    ECD-vientiluottoryhmään kuuluvat valtiot ovat myös kansainvälisten rahoituslaitosten päärahoittajia. Luotonantajamaat ovat mukana kantamassa vastuunsa siitä, että kohdemaiden velkaantuminen pysyy kestävällä tasolla. OECD:n puitteissa on laadittu linjaus siitä, miten kestävä velkataso huomioidaan myöskin julkisesti tuettuja vientiluottoja myönnettäessä.

    Käytännössä tämä merkitsee, että Finnveralla ja muilla OECD- vientiluotto- ja takuulaitoksilla on velvoite ottaa huomioon IMF:n ja Maailmanpankin alhaisen tulotason maille asettamat velanottorajoitukset. Useat alhaisen tulotason maat voivat ottaa julkisen sektorin tarpeisiin vain ns. pehmeäehtoisia luottoja tietyin poikkeuksin. Tämä rajoittaa Finnveran mahdollisuutta rahoittaa näissä maissa toteutettavia julkisen sektorin hankkeita markkinaehtoisilla vientiluotoilla.

    Finnveran aluepäälliköt antavat lisätietoja Finnveran riskinottomahdollisuuksista köyhimmissä maissa.

    Maaluokitukset ja maaluokituskartta

    Kestävän luoton periaatelinjaus ja tuore köyhimpien maiden lista löytyvät OECD:n internetsivuilta.

  • Lahjonta

    OECD:n vientiluotto- ja takuuryhmä antoi joulukuussa 2000 julkilausuman lahjonnanvastaisista toimenpiteistä, joita vientitakuu- ja vientiluottolaitosten on toteutettava julkisesti tuettujen vientiluottohankkeiden yhteydessä (Action Statement on Bribery and Officially Supported Export Credits).

    Joulukuussa 2006 OECD:n neuvosto hyväksyi uuden lahjonnan vastaisen suosituksen (OECD Council Recommendation on Bribery and Officially Supported Export Credits). Suosituksen tarkoituksena on tehostaa lahjonnanvastaisia toimia.

    Finnvera on vientitakuutoiminnassaan sitoutunut toteuttamaan suosituksen mukaiset toimenpiteet. Finnvera edellyttää, että viejä ja takuun edunsaajana oleva pankki antavat vakuutuksen siitä, ettei se ole rahoituksen kohteena olevassa hankkeessa syyllistynyt lahjuksen antamiseen virkamiehelle. Vakuutuksessa viejä sitoutuu maksamaan Finnveralle mahdollisen takuukorvauksen takaisin, mikäli tämän todetaan syyllistyneen lahjontaan.

    Finnvera vaatii lahjonnanvastaisen vakuutuksen myös lyhyen maksuajan takuissa.

    Suosituksen vaatimusten pääpiirteet

    • Vientitakuu- ja vientiluottolaitosten on tiedotettava viejälle niistä seuraamuksista, joihin lahjusten antaminen kansainvälisessä liiketoiminnassa voi kansallisen lainsäädännön mukaan johtaa (Rikoslaki 16 luku 13§ - 14§ ja 20§).
    • Vientitakuu- ja vientiluottolaitosten on rohkaistava viejää kehittämään, soveltamaan ja dokumentoimaan asianmukaisia lahjonnanvastaisia hallintajärjestelmiä ja toimenpiteitä.
    • Vientitakuu- ja vientiluottolaitos ei myönnä julkisesti tuettua luottoa, takuuta eikä muuta julkista tukea, mikäli on riittävästi todisteita siitä, että vientikauppa on saatu aikaan lahjonnalla.
    • Vientitakuu- ja vientiluottolaitoksen on ilmoitettava kansallisille viranomaisille, mikäli ilmenee uskottavaa näyttöä siitä, että vientikauppaan on sisältynyt lahjontaa.
    • Vientitakuu- ja vientiluottolaitoksen on evättävä takuukorvaus tai perittävä nostetut varat takaisin, mikäli takuun edunsaaja on luoton tai takuun myöntämisen jälkeen tuomittu lahjonnasta.
    • Viejän ja takuun edunsaajana olevan pankin on annettava vakuutus siitä, ettei tämä eikä kukaan tämän puolesta toimiva ole vientiluottohankkeessa antanut tai tule antamaan lahjuksia.
    • Viejän on vakuutettava, ettei se esiinny Maailmanpankin tai muun neljän suuren kehitysrahoituslaitoksen ylläpitämillä ja julkisesti saatavissa olevilla "mustilla listoilla" (Afrikan kehityspankki, Aasian kehityspankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki sekä Amerikan kehityspankki).

    Seuraavat Maailmanpankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin listat ovat julkisia.

    Liitteet:
    OECD Council Recommendation
    Viejän vakuutus
    Takuun edunsaajana olevan pankin vakuutus

  • Monikansallisia yhtiöitä koskevat toimintasuositukset

    Takuunottajia pyydetään huomioimaan OECD:n monikansallisille yrityksille antamat toimintasuositukset.

    Toimintasuositukset sisältävät ohjeita vastuulliseen liiketoimintaan. Sisältö koostuu mm. ihmisoikeuksien kunnioittamista, kestävää kehitystä ja tuoteketjun vastuullista hallintaa koskevista periaatteista. Muita suositusten aiheita ovat avoimuus, työllisyys ja työntekijöiden järjestäytyminen, ympäristö, lahjonnan vastaiset toimenpiteet, kuluttajakysymykset, tiede ja teknologia, kilpailu ja verotus. Suositukset on laadittu etenkin monikansallisia yrityksiä ajatellen, mutta niihin tiivistetyt hyvän liiketoiminnan periaatteet soveltuvat kaikenkokoisille yrityksille.

    Suositusten noudattamiseen sitoutuneissa maissa on kansallinen toimija, joka edistää suositusten hyödyntämistä ja käsittelee mahdolliset erimielisyydet toimintasuositusten käytössä.

    Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö sekä yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta edistävät toimintasuositusten käyttöä ja toimivat kansallisena yhteystahona:

    OECD:n kansalliset yhteystahot (National Contact Points, NCPs) kaikissa maissa:

  • Projektirahoitus

    Aidon projektirahoitushankkeen (luotonantaja uskoo projektin kassavirran riittävän luoton takaisinmaksuun ja projektin varat ovat riittävä vakuus luotolle) takaisinmaksuohjelma voi olla normaalia vientiluottoa joustavampi eli myötäillä projektin tuottamia kassavirtoja.

    Projektirahoitushankkeen enimmäistakaisinmaksuaika on 14 vuotta ja keskitakaisinmaksuaika (average weighted life) on enintään 7,25 vuotta (paitsi korkean tulotason OECD-maissa).

    Korkean tulotason OECD-maissa julkisesti tuetun osuuden (yhdistetty ECA-osuus) pitää olla alle 50 % koko velkarahoituksesta/lainasyndikaatista ja ECA-osuuden samassa suhteessa (pari passu) muihin rahoittajiin. Enimmäistakaisinmaksuaika on 14 vuotta (keskimääräinen takaisinmaksuaika enintään 7,25 vuotta) paitsi siinä tapauksessa, kun julkisesti tuettu osuus on yli 35 % ja alle 50 % koko velkarahoituksesta/lainasyndikaatista, jolloin enimmäistakaisinmaksuaika on 10 vuotta (keskimääräinen takaisinmaksuaika enintään 5,25 vuotta).

    Projektirahoitushankkeen takaisinmaksuohjelman on täytettävä seuraavat ehdot:

    • Pääoman ensimmäinen takaisinmaksuerää on maksettava viimeistään 2 vuoden kuluttua luoton alkamisajankohdasta.
    • Pääoman ensimmäisen takaisinmaksuerän on oltava suurempi kuin 2 % luottopääomasta.
    • Koron ensimmäinen takaisinmaksuerä on maksettava 6 kuukauden kuluttua luoton alkamisajankohdasta; sen jälkeen korko voidaan maksaa 12 kk välein.
    • Yksittäinen pääoman takaisinmaksuerä tai takaisinmaksuerien sarja 6 kuukauden sisällä ei saa olla enemmän kuin 25 % koko pääomasta.
  • Vientiluottosopimus

    Tärkeimmät läntiset teollisuusmaat ovat sitoutuneet noudattamaan ns. OECD-vientiluottosopimuksen ehtoja taatessaan, luotottaessaan tai jälleenrahoittaessaan julkisesti tuettuja vientiluottoja.

    Finnvera on Suomen virallinen vientitakuulaitos, joten Finnveran takaamien luottojen on noudatettava vientiluottosopimusehtoja.

    OECD-vientiluottosopimus on valtioiden välinen "herrasmiessopimus". EU on saattanut sopimuksen voimaan jäsenvaltioita sitovana neuvoston päätöksenä.

    Osanottajavaltiot

    Sopimuksen osanottajavaltiot ovat Australia, Etelä-Korea, Kanada, Japani, Norja, Sveitsi, Uusi-Seelanti ja USA sekä EU:n jäsenvaltiot.

    Mitä vientiluottosopimus koskee

    Vientiluottosopimus koskee pääomatavaroiden vientiin sidottuja luottojärjestelyjä, kun luottoaika on 2 vuotta tai enemmän. Puolustustarvikkeet, maataloustuotteet ja vientiin sitomaton kehitysapu eivät kuulu sääntöjen piiriin. Laiva-, lentokone-, rautatie- ja voimalaitoshankkeita sekä uusiutuvaan energiaan, vesihuoltoon ja ilmastonmuutokseen liittyviä hankkeita varten on omat sääntönsä. Tärkeimmät sopimussäännöt koskevat:

    • sallittuja enimmäisluottoaikoja
    • vähimmäiskorkoja
    • käteisosuutta
    • kauppojen takaisinmaksuehtoja
    • minimitakuumaksuja

    Vähimmäiskorkovaatimus

    Vähimmäiskorkovaatimus pätee vain jos luotolle myönnetään jossakin muodossa julkista rahoitustukea, mikä Suomessa tarkoittaa Suomen Vientiluotto Oy :n hoitamaa korontasausta tai vientiluottoja. Jos markkinaehtoisen luoton ainoa julkisen tuen muoto on Finnveran vientitakuu, ei vientiluottosopimus koske luottokorkoja.

    Enimmäisluottoaika

    • maaryhmä I, "rikkaat maat", yleensä 5 vuotta (8,5 vuotta mahdollinen poikkeustapauksissa)
    • maaryhmä II, "suhteellisen köyhät maat", 10 vuotta
    • projektirahoitus; 14vuotta (kun hanke on korkean tulotason OECD-maassa, niin  julkisesti tuetun osuuden velkarahoituksesta on jäätävä alle 50%:n; tämä sääntö on voimassa vuoden 2015 loppuun saakka)
    • uusiutuvat energialähteet  ja vesihankkeet, 18 vuotta
    • ilmastonmuutosta lieventävät ja siihen sopeuttavat hankkeet, 15 tai 18 vuotta

    Sopivan luottoajan määrittelyyn enimmäisluottoaikojen puitteissa vaikuttaa mm. kaupan luonne ja koko.

    Korko

    • markkinakorko tai
    • CIRR (Commercial Interest Reference Rate), jos haetaan korontasausta

    Käteisosuus

    • vähintään 15 % kauppahinnasta

    Luoton takaisinmaksu

    • yhtä suurina puolivuotiserinä alkaen 6 kuukautta tavaran toimitussopimuksen mukaisesta toimituksesta

    OECD :n nettisivuilta voit tulostaa englanninkielisen vientiluottosopimustekstin, takuumaksuja koskevat säännöt sekä tiedot OECD:n maaryhmistä.

  • Ympäristösopimus

    OECD-vientiluottosopimuksen osanottajavaltiot ovat ympäristösopimuksessa sopineet vientitakuutoimintaa koskevista yhteisistä periaatteista.

    Linkit:

Euroopan Unioni

EU:n keskipitkän ja pitkän maksuajan takuutoiminnan harmonisointiin tähtäävä direktiivi astui voimaan kesäkuussa 1998. Direktiivin tavoitteena on taata vientitakuiden käyttäjille kaikissa jäsenmaissa samanveroiset vientitakuuehdot ja sitä kautta yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla vientituotteen eikä siihen liittyvien rahoitusehtojen avulla. Direktiivi käsittää takuuehtoja, takuumaksuja, maapolitiikkaa ja ilmoitusmenettelyä koskevia sääntöjä. Takuumaksujen ja maapolitiikan suhteen direktiivi myötäilee OECD-takuumaksusopimusta.

Vuoden 2013 alusta tuli voimaan päivitetty EU:n kilpailulainsäädäntöön perustuva, lyhyen maksuajan (riskiaika alle 2 vuotta) vientitakuutoimintaa koskeva tiedonanto, jota edeltävä versio on ollut voimassa jo vuodesta 1997 saakka. Tiedonanto kieltää julkisia vientitakuulaitoksia takaamasta ns. markkinakelpoisia riskejä, eli sellaisia riskejä, joita yksityiset vakuutusyhtiöt ovat valmiita takaamaan. Tiedonannon mukaan Finnvera ei tavallisessa markkinatilanteessa voi myöntää alle 2 vuoden riskiajan takuita (valmistusaika + luoton takaisinmaksuaika) seuraaviin maihin:

  • EU-maat (Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Iso-Britannia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tsekin tasavalta, Unkari, Viro)
  • Australia, Kanada, Islanti, Japani, Uusi Seelanti, Norja, Sveitsi, USA

Poikkeukset tiedonannon perusperiaatteeseen:

Alle kahden vuoden riskiajan kauppojen EU-sääntely näihin niin sanottuihin markkinariskimaihin koskee vain perinteistä luottovakuuttamista ostajariskien kattamiseksi, ei pankkiriskien takaamista. Jos maksutapana on remburssi ja käytetään remburssitakuuta tai muuta takuuta, jossa riskinkohteena on pankki, voi Finnvera riskinjakoperiaatteella harkita takuun myöntämistä kyseisiin maihin.

EU-komission lyhyen maksuajan vientitakuutoimintaa koskeva tiedonanto

Poikkeuslupa lyhyen maksuajan vientikauppojen rahoittamiseksi

EU-komissio on 15.12.2015 myöntänyt Suomelle lyhyen maksuajan vientikauppoja koskevan poikkeusluvan. Luvan myötä Finnveralla on mahdollisuus vakuuttaa EU-maihin ja muihin läntisiin teollisuusmaihin suuntautuvia lyhyen maksuajan vientikauppoja seuraavissa tapauksissa:

  1. kun hakijana on pk-yritys¹, jonka vuotuinen vientiliikevaihto on korkeintaan kaksi miljoonaa euroaTAI
  2. kun luottovakuutusta haetaan yksittäiseen vientikauppaan, jonka riskiaika on ainakin 181 päivää ja enintään kaksi vuotta.

Lupa on voimassa vuoden 2020 loppuun asti. Poikkeuslupa ei koske Kreikkaa.

Finnveran luottovakuutusta voivat hakea kaikki Suomessa toimivat vientiyritykset. Finnvera arvioi jokaisen ostajan luottokelpoisuuden normaalin riskiharkintansa mukaisesti. Vakuutettavaksi voidaan harkita vain taloudellisesti terveen ostajan kauppaa, jossa viejänä on kohdan 1 mukainen yritys TAI jossa kauppa täyttää kohdan 2 edellytykset. Vakuuttamisen edellytyksenä on myös, ettei yksityinen luottovakuuttaja ole voinut tarjota kaupalle riittävää vakuutusturvaa. Finnvera pyytää ostajasta aina luottotiedot ja esimerkiksi ostajan huomattavat maksuviiveet tai heikot taloudelliset tunnusluvut ovat takuuhakemuksen hylkäämisen perusteita.

Ensisijaisesti viejät hakevat vakuutusturvaa vientihankkeisiin Suomessa toimivilta luottovakuuttajilta:

Luottovakuuttajien yhteystiedot:

Atradius Credit Insurance N.V.
www.atradius.fi
luottovakuutus: puh (09) 6811 2422

COFACE
www.coface.com
Puhelin: +358 (0)50 596 7431

Euler Hermes Luottovakuutus 
www.eulerhermes.fi
luottovakuutus: puh 010 850 8500

Tryg Garanti 
www.tryggaranti.fi 
Puhelin: +358 (0)20 7805 790 
post(at)tryggaranti.fi

Jos luottovakuuttaja ei pysty kattamaan vientikauppaa, viejä voi hakea vakuutusturvaa Finnverasta. Ennen takuuhakemuksen käsittelyä viejän on annettava Finnveralle ilmoitus siitä, että on hakenut vakuutusta yksityisiltä vakuuttajilta. Viejän on kerrottava Finnveran hakemuslomakkeessa ne tiedot, joiden perusteella kyseisessä kaupassa poikkeusluvan ehdot täyttyvät. Jos haetaan vakuutusturvaa kohdan 1 perusteella, viejän pitää olla EU-määritelmän mukainen pk-yritys ja ilmoittaa vuotuinen vientiliikevaihtonsa (jonka tulee olla korkeintaan kaksi miljoonaa euroa). Kohtaa 2 käytettäessä viejän tulee kertoa kaupan luonne. Tarvittaessa takuukäsittelijä ottaa hakijaan yhteyttä lisäselvityksiä varten. 

Vientitakuuhakemukset käsitellään Finnveran suuryritykset-yksikössä Helsingissä. Vientitakuita voi hakea sähköisesti tai lähettämällä hakemuslomakkeen sähköpostiosoitteeseen luottovakuutus (at) finnvera.fi

¹ EU-määritelmän mukaisesti: http://ec.europa.eu/growth/smes/business-friendly-environment/sme-definition/index_en.htm

Bernin Unioni

Finnvera on Bernin Unionin (International Union of Credit and Investment Insurers) jäsen. Bernin unioni on vientiluottoriskien ja investointeihin liittyvien poliittisten riskien vakuuttajien kansainvälinen yhteistyöjärjestö, johon kuuluu yli 50 jäsentä yli 40:stä maasta eri puolilta maapalloa.

BU:n tavoitteena on kehittää vienti- ja investointitakuutoimintaa lähinnä laajan ammatillisen tietojenvaihdon avulla.

BU:n jäsenet ovat sitoutuneen yhteisiin toimintaa ohjaaviin periaatteisiin (Guiding Principles). Bernin unionin toimintaan ja toimintaperiaatteisiin voi tutustua järjestön kotisivuilla.

www.berneunion.org.uk

Yhteistyösopimukset

Takuulaitosten välinen yhteistyö korostuu hankkeissa, joissa vientiyrityksillä on tuotantoa eri maissa ja vientiprojekteihin sisältyy toimituksia eri maiden viejiltä. Finnvera on solminut yhteistyösopimuksia useiden takuulaitosten sekä pankkien kanssa.

Sopimukset luovat puitteet yhteistyölle eri hankkeissa, mutta eivät ole yhteistyön edellytys - Finnvera voi olla mukana yhteishankkeissa, vaikka kahdenkeskistä puitesopimusta ei olisikaan solmittu.

Yksinkertaisin tapa osallistua hankkeisiin, joihin tulee vientitoimituksia eri maista, on sisällyttää muiden maiden toimitukset Finnveran myöntämään takuuseen.

Yhteistakuu- ja jälleenvakuutusjärjestelyt

Yhteistakuu- ja jälleenvakuutusjärjestelyt ovat käytännöllisiä erityisesti, kun on kyse suurehkoista hankkeista tai riskialttiista markkinoista. Yhteistakuussa kunkin viejämaan takuulaitos kattaa oman kansallisen osuutensa ja yhteistyö on lähinnä hankkeeseen liittyvää tietojenvaihtoa. Jälleenvakuutuksessa yleensä sen maan takuulaitos, jonka vientiosuus hankkeesta on suurin, toimii päävakuuttajana. Päävakuuttaja tekee koko hanketta koskevan takuusopimuksen ja solmii alihankkijamaan takuulaitoksen kanssa jälleenvakuutussopimuksen. Tässä järjestelyssä alihankkijamaan takuulaitos yleensä pääosin hyväksyy päävakuuttajan takuuehdot.

Finnveralla on seuraavien organisaatioiden kanssa yhteistyö- tai jälleenvakuutussopimus:

Suomalainen intressi

Vientitakuu- ja vienninrahoitustoiminnassa suomalainen intressi toteutuu suoraan, kun vientihankkeen kotimaisuusaste (=ostot ja kustannukset Suomesta sekä kaupan kate) on merkittävä eli yli 27 % vientihankkeen arvosta (mukaan lukien paikalliskustannukset) tai 33 % vientiluoton määrästä. Tämä pätee, kun vientiluoton takaisinmaksuaika on yli 2 vuotta.

Mikäli kauppakohtainen kotimaisuusastevaatimus ei täyty yksittäistä vientikauppaa tarkasteltaessa, viejän on annettava lisäselvitys kotimaisen intressin toteutumisesta muutoin. Kotimainen intressi voi toteutua muun muassa seuraavasti:

  • Viejäyhtiön edellisen vuoden aikana toteutuneiden vientikauppojen yhteenlaskettu kotimaisuusaste tai yrityksen tuotteiden keskimääräinen kotimaisuusaste on 27 % tai enemmän.
  • Viejä on kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävä pk-yritys.
  • Kyseessä on uuden tuotteen markkinoille tuonti ja sen viennin edistäminen.
  • Vientikaupan suunnittelu, projektinjohto tai yrityksen omistamat patentti- tai teollisuusoikeudet ovat Suomessa.
  • Vientikauppaan liittyy runsaasti toimituksia EU-alueelta tai toimitukset tapahtuvat useasta maasta, eikä päätoimittajaa ole.
  • Tytäryhtiöllä ei ole mahdollisuutta saada vientitakuuta sijaintimaan vientitakuulaitokselta.
  • Hankkeessa toteutuu riskinjako.
  • Yksittäisen, alhaisemman kotimaisuusasteen vientikaupan toteutuminen voi mahdollistaa korkeamman kotimaisuusasteen jatkokaupat (asiakassuhde).
  • Viejäyhtiön toiminta kokonaisuutena hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa.

Linkit ja liitteet

Politiikka hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi

Finnvera ottaa viennin rahoitustoiminnassaan huomioon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset osana rahoittamiensa hankkeiden kokonaisriskiarviota.

Finnveran viennin rahoitus on päivittänyt marraskuussa 2016 politiikkansa, joka koskee hankkeiden arviointia.

Liitteet:

OECD:n Common Approaches -sopimus

Periaatteet

Seuraavat periaatteet ohjaavat Finnveran viennin rahoitustoimintaa ympäristö- ja sosiaalisissa asioissa:

  • Ympäristövaikutukset osana hankkeen kokonaisriskinarviointia
    Vientitakuuta myönnettäessä ja vientitakuun ehtoja vahvistettaessa otetaan huomioon mm. taattavan hankkeen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset osana hankkeen kokonaisriskinarviointia.
  • Vientitakuulaitosten yhteistyö ympäristö- ja sosiaalisissa asioissa
    Finnvera osallistuu aktiivisesti vientitakuulaitosten (Export Credit Agency, ECA) väliseen keskusteluun ja työryhmiin yhteisistä lähestymistavoista ympäristö- ja sosiaalisissa asioissa.
    Finnvera tukee kansainvälistä kehitystä luoda vientitakuulaitoksille yhteiset pelisäännöt, jotta eri maiden viejille voidaan tältä osin luoda yhtäläiset kilpailumahdollisuudet.
    Finnvera noudattaa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) hyväksymää sopimusta ympäristö- ja sosiaalisia asioita sekä julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevista yhteisistä lähestymistavoista, Recommendation of the Council on Common Approaches for Officially Supported Export Credits and Environmental and Social Due Diligence.
  • Muut kansainväliset sopimukset ja kehikot 
    OECD:n työn perustana ovat myös seuraavat kansainväliset sopimukset ja kehikot: YK:n ohjeistus ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta, ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja –oikeuksista, YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus sekä OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille.
  • Jatkuva parantaminen
    Finnveran politiikkaa hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi kehitetään jatkuvasti. Kansainväliset kilpailutekijät, viennin rahoitukseen liittyvien ympäristö- ja sosiaalisten asioiden kehitys ja omat kokemukset otetaan suunnittelussa huomioon.
    Finnvera kouluttaa henkilöstöään tunnistamaan ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia ja arvioimaan niihin liittyviä riskejä. Alan tietoa ja hankekohtaisia oppeja jaetaan asiantuntijoiden kesken Finnveran sisällä.

Liitteet: OECD:n Common Approaches -sopimus

  • Kansainvälinen kehitys

    Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) neuvosto hyväksyi 7.4.2016 tarkistetun sopimuksen ympäristö- ja sosiaalisia asioita sekä julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevista yhteisistä lähestymistavoista (Recommendation of the Council on Common Approaches for Officially Supported Export Credits and Environmental and Social Due Diligence, the ”Common Approaches”).

    Sopimus korvasi vuodesta 2012 Finnverassakin käytössä olleet vientitakuulaitosten yhteiset, OECD:ssä neuvotellut toimintatavat ympäristöasioissa. Voimassaolevaa sopimusta tarkastellaan uudelleen OECD:n vientiluotto- ja vientitakuuryhmässä vuoden 2019 maaliskuun loppuun mennessä.

    Vuoden 2012 ympäristö- ja sosiaalisia asioita koskevaa sopimusta tarkennettiin vuonna 2016 seuraavasti:

    • Olemassa olevan teollisen toiminnan olennaisten laajennusten ja uusien hankkeiden arviointi toteutetaan aiempaan tapaan perusteellisesti. Hanke kattaa määritelmän mukaan kaikki fyysisesti ja teknisesti siihen liitetyt toiminnot. Hankkeen kannalta oleellinen muu rakentaminen (associated facilities) otetaan huomioon arvioinnissa, mutta se ei vaikuta hankkeen luokitteluun.
    • Hankearvioinnissa tarkastellaan ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka luetellaan arvioinnissa käytettävissä standardeissa. Hankekohtaiset ihmisoikeusepäkohdat huomioidaan entistä tarkemmin arvioinnissa. Tarvittaessa ESIA-selvitystä täydennetään erillisellä ihmisoikeusselvityksellä.
      • Ympäristövaikutukset voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: päästöt ilmaan, mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöt, jätevedet, kiinteät jätteet, ongelmajätteet, melu ja tärinä sekä merkittävä luonnonvarojen käyttö
      • Sosiaaliset vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: työntekijöiden työolot ja –oikeudet, paikallisyhteisöjen terveys ja turvallisuus, maan hankinta ja pakkomuutto, alkuperäiskansojen oikeudet, kulttuuriperintö ja hankekohtaiset ihmisoikeustekijät, kuten pakkotyövoima, lapsityövoima sekä ihmishenkeä uhkaavat työterveys- ja turvallisuustilanteet.
    • Tarkasteltavaa hanketta vertaillaan sekä kohdemaan kansallisen lainsäädännön vaatimuksiin että asiaankuuluvaan kansainväliseen standardiin. Hankkeen tulee aina täyttää kohdemaan kansalliset normit. Jos valittu kansainvälinen standardi on kohdemaan lainsäädännön vaatimuksia tiukempi, tulee hankkeen täyttää myös tämä.
    • Asiaankuuluvalla kansainvälisellä standardilla tarkoitetaan IFC:n/Maailmanpankkiryhmän standardeja ja toimialakohtaisia ohjeistoja. Vertailunormeiksi voidaan valita myös näitä tiukempia kansainvälisesti tunnustettuja normeja, kuten esimerkiksi Euroopan unionin standardeja. Projektirahoitushankkeiden arvioinnissa käytetään IFC:n Performance Standards – ohjeistoja, joita IFC ja Equator Principles – pankit käyttävät.
    • Mikäli toimialakohtaista Maailmanpankkiryhmän ympäristöstandardia ei ole tarjolla, on vertailussa käytettävä jotain kansainvälisesti tunnustettua toimialakohtaista standardia, kuten standardeja koskien ydinvoimateollisuutta, vesivoimalaitoksia sekä eläinten hyvinvointia, sekä IFC:n julkaisemia hyvän toimintatavan merkintöjä, Good Practice Notes.
    • Maailmanpankkiryhmän varovaisuustoimenpidepolitiikat ja IFC:n Performance Standards –ohjeistot ovat ne, jotka ovat voimassa 7.4.2016. Niiden päivittyessä OECD:n vientiluottoryhmä voi päättää päivitysten käyttöönotosta ilman muuta Common Approaches –suosituksen läpikäyntiä. Muut edellä mainitut kansainväliset standardit ja ohjeistot ovat ne, jotka ovat voimassa kulloisenkin hankearvion toteutuessa.
    • Luotonsaajan velvollisuuksiin sisällytetään hankeluokan A projektirahoitushankkeissa ja tarvittaessa muissa hankkeissa ympäristö- ja sosiaalisten asioiden seurantaa ja toteutustoimenpidevaatimuksia (Action Plan).
    • Hankkeiden kasvihuonekaasupäästöjen raportointia OECD:lle on tarkennettu seuraavasti:
      • Raportoidaan arvioidut vuosittaiset päästöt kaikista fossiilisia polttoaineita käyttävistä voimalaitoshankkeista; ja
      • Raportoidaan arvioidut päästöt myös muista hankkeista, joissa kyseiset päästöt ylittävät 25 000 CO2-ekvivalenttitonnia  vuodessa ja, joista Finnvera on saanut käyttöönsä kyseiset tiedot.
    • OECD:n asiantuntijaryhmä kehittää yhtenäisiä toimintatapoja ja vaihtaa tietoja hankearvioinnista. Tietojenvaihto koskee mm. kansainvälisten standardien ja niiden sisältämien joustomahdollisuuksien käyttöä, IFC:n Performance Standardien käyttöä muissa kuin projektirahoitushankkeissa, hankearviointia toimitusketjujen osalta, olemassa olevien toimintojen riskiarviointia, ehtojen asettamista tuen saamiselle, hankkeiden toteutuksen seurantaa sekä hankearviointia pienten rahoitushankkeiden ja pk-yritysten tapauksissa sekä yhteistyötä hankearvioinnissa ja toteutuksessa Equator Principles –rahoituslaitosten, monikansallisten rahoituslaitosten ja muiden kuin OECD-maiden vientitakuulaitosten kanssa.
    • Finnveran suuryritykset-yksikön 2013 päivitettyä hankearviointipolitiikkaa on tarkennettu huomioimalla OECD:n uusi Common Approaches -sopimus.
  • Vientitakuulaki ja -asetus

    Vientitakuulaki, joka astui voimaan 1.7.2001, tuo ympäristönäkökulman Finnveran toimintaperiaatteisiin seuraavasti (Laki valtion vientitakuista, § 7):

    Vientitakuuta myönnettäessä ja vientitakuun ehtoja vahvistettaessa otetaan huomioon:

    1. vientitakuita koskevat Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset
    2. kansainväliset kilpailutekijät
    3. taattavan hankkeen ympäristövaikutukset osana hankkeen kokonaisriskinarviointia

    Kestävä kehitys on vastuullisuutta

    Valtioneuvoston asetuksen mukaan vientitakuutoiminnassa otetaan huomioon kestävän kehityksen periaate ja noudatetaan kasainvälisesti hyväksyttyjä ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiperiaatteita ja menettelytapoja. 

    Finnveran rahoitusjohtoryhmän 10.11.2016 vahvistama viennin rahoituksen hankearviopolitiikka huomioi yllämainitut periaatteet. Finnvera toimii viennin rahoituksen hankearviopolitiikan toteutuksessa linjassa kilpailijoidensa kanssa.

Soveltamisala

OECD-sopimuksen mukaisesti tämä politiikka koskee kaikkia Finnveran viennin rahoitustuotteita, joihin liittyvän luoton takaisinmaksuaika on kaksi vuotta tai yli kaksi vuotta.

Tämän politiikan ulkopuolelle jäävät suuryritykset-yksikön käsittelemät  ympäristötakaukset, Finnvera-takaukset, rahoitus- ja vastatakuut sekä takuut, jotka koskevat sotilasteknologiaa tai jalostamattomia maataloustuotteita.

Takuut ja takaukset, jotka liittyvät telakoihin ja varustamoihin, jotka toimivat EU-lainsäädännön tai sitä vastaavan lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, arvioidaan Finnverassa tarvittaessa. Tehdyt arviot, selvitykset ja esimerkiksi mahdolliset ympäristöluvat tulee kuitenkin toimittaa tarvittaessa Finnveran käyttöön.

Raaka-ainetakuut kuuluvat politiikan piiriin. Raaka-ainetakuita myönnetään valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi annetun lain nojalla. Raaka-ainetakuiden osalta ympäristö- ja sosiaaliset asiat selvitetään hankekohtaisesti.

Jälleenvakuutustilanteessa, mikäli Finnvera antaa jälleenvakuutuksen päävakuuttajalle, voidaan Finnveran hankearvio tehdä muun vientitakuulaitoksen, rahoitukseen osallistuvan merkittävän monikansallisen rahoituslaitoksen tai päävakuuttajan arvioinnin pohjalta. Edellytyksenä on, että kyseinen arvio on riittävän kattava.

Finnveran hankearviointi kohdistuu pääsääntöisesti koko hankkeeseen, vaikka viennin rahoitus myönnettäisiin vain hankkeen osalle tai yksittäiselle laitetoimitukselle, joka liittyy johonkin hankkeeseen.

Luottoriskitakuista, joita haetaan valmistusaikaisille riskeille, selvitetään hankekohtaisesti tietohaulla mahdollisia ympäristö- ja sosiaalisia riskejä. Tarvittaessa pyydetään viennin rahoituksen hakijalta lisätietoja.

Ulkoasiainministeriön myöntämiin korkotukiluottoihin liittyy aina Finnveran vientitakuu, mutta niiden osalta hankkeen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tarkastelusta kustannuksineen vastaa ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen osasto. Ulkoasiainministeriö määrittelee vaadittavan arvioinnin kohteen ja laajuuden.

Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiprosessi

Hankeseulonta, luokittelu ja hankearviointi

Seulonnan tarkoituksena on tunnistaa Finnveran hankearvioinnin piiriin kuuluvat hakemukset. Hakemus arvioidaan, jos siihen liittyy hanke. Hankkeiden seulonnassa ja luokittelussa tunnistetaan mahdollisten kielteisten ja myönteisten ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten taso, joiden mukaan määritellään hankkeelle tarkoituksenmukainen arvioinnin laajuus ja hankeluokka.

  • Luokittelu

    Hanke luokitellaan johonkin kolmesta hankeluokasta viennin rahoitushakemuksen ja muun taustatiedon perusteella:

    A: Hanke, jolla voi olla merkittäviä kielteisiä ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia, jotka voivat olla pysyviä ja ulottua myös itse hankkeen sijaintipaikkaa laajemmalle alueelle. Käytännössä uudet tuotantolaitokset ja merkittävät tuotantolaitosten laajennukset herkillä toimialoilla sekä hankkeet, jotka sijaitsevat herkillä alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä.

    - esimerkiksi sellutehdas, kaivos ja suuri voimalaitos

    B: Hanke, jolla voi olla kohtalaisia kielteisiä ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat A-luokan hankkeiden vaikutuksia vähäisempiä ja helpommin hallittavissa.

    - esimerkiksi paperitehdas tai voimalaitoksen laajennus, uusi sairaala tai matkapuhelintehdas

    C: Hanke, jolla ei ole kielteisiä ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia tai ne ovat vähäisiä.

    - esimerkiksi matkapuhelinverkon rakentaminen ei-herkälle alueelle.

    Hankkeen määrittelyssä A-luokkaan käytetään apuna toimialoittain määriteltyjä kapasiteetti- ja tuotantorajoja, jotka on annettu OECD-sopimuksen liitteessä I.

    LiitteetOECD:n Common Approaches -sopimus

  • Seulonta

    Viennin rahoitushakemukset seulotaan hakemuslomakkeessa annettujen tietojen pohjalta. Jos hakemus ei kuulu Finnveran hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointia koskevan politiikan piiriin (kts. politiikan soveltamisala), sitä ei luokitella mihinkään hankeluokkaan, eikä se vaadi jatkokäsittelyä ympäristö- tai sosiaalisten asioiden osalta.

    Rahoitushakemuksista, joissa Finnveran katteenmukainen vastuu on korkeintaan 10 milj. euroa, eikä rahoitukseen liittyvä hanke sijaitse herkällä alueella tai vaikuta kielteisesti herkkään alueeseen, eikä siihen liity vakavien hankekohtaisten ihmisoikeusepäkohtien todennäköisyyttä, tehdään tietohaku mahdollisten ympäristö- ja sosiaalisten riskien selvittämiseksi. Mikäli ei toisin päätetä, hakemus merkitään tunnuksella ”ei hanke”.

    Rahoitushakemuksista, joissa Finnveran katteenmukainen vastuu on yli 10 milj. euroa ja vastuun suuruudesta riippumatta hakemuksista, joihin liittyvä hanke sijaitsee herkällä alueella tai voi vaikuttaa kielteisesti herkkään alueeseen tai siihen liittyy vakavien hankekohtaisten ihmisoikeusepäkohtien todennäköisyys, selvitetään hakemus- ja muiden tietojen avulla, liittyykö hakemukseen hanke, joka vaatii luokittelua. Mahdollista hanketta etsitään esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

    • liittyykö vientitoimitus uuden tuotantolaitoksen rakentamiseen?
    • liittyykö vientitoimitus toiminnassa olevan laitoksen uudistamiseen tai laajentamiseen?
      • kuinka paljon kapasiteetti muuttuu?
      • kuinka paljon päästömäärät muuttuvat?
      • muuttuuko raaka-aineiden tai luonnonvarojen käyttö?
    • sijaitseeko toiminta, johon vientitoimitus kohdistuu herkällä alueella tai sen läheisyydessä?
    • muutetaanko luonnonympäristöä?
    • liittyykö toimintaan, johon vientitoimitus kohdistuu, kielteisiä tai myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia, mukaan lukien ihmisoikeusnäkökohdat (kts. Määritelmät)?
    • onko kyseessä pelkkä ns. varaosatoimitus?

    Uusien tuotantolaitosten rakentamiset ovat hankkeita.  Hankkeita ovat myös olemassa olevien tuotantolaitosten merkittävät laajentamiset, jotka kasvattavat esimerkiksi kapasiteettia, päästömääriä, raaka-aineiden tai luonnonvarojen käyttöä tai johtavat merkittäviin sosiaalisiin vaikutuksiin. Herkillä alueilla tai niiden läheisyydessä toteutettavat toimet ovat hankkeita.  

    Olemassa olevaan toimintaan liittyvät kone- ja laitetoimitukset tai korvausinvestoinnit eivät kuitenkaan ole hankkeita edellyttäen, että kyseessä ei ole edellisessä kappaleessa kuvatunlainen muutos. Varaosatoimitukset eivät myöskään täytä hankkeen kriteeriä. Yksittäiset liikuteltavat stand-alone -laitteistot, jotka itsessään eivät aiheuta ympäristövaikutuksia, eivät myöskään ole hankkeita, (kts. myös kohta Seulonta, Finnveran katteenmukainen vastuu korkeintaan 10 milj. euroa).

    Viennin rahoitushakemuksista, jotka seulotaan ”ei hankkeiksi”, selvitetään ennen rahoituspäätöstä viennin kohteen teollisuuden ala, sen sijainti ja muut mahdolliset ympäristö- ja/tai sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvät tiedot, joiden perusteella arvioidaan karkeasti kohteen toimintaan liittyviä riskejä.

  • Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi

    Finnveran hankearvio tarkastelee hankkeen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tasoa. Arviossa otetaan huomioon myös muun hankkeen kannalta oleellisen rakentamisen vaikutukset (kts. Määritelmät).

    Finnveran hankearviointi kohdistuu pääsääntöisesti koko hankkeeseen, vaikka viennin rahoitus myönnettäisiin vain hankkeen osalle tai yksittäiselle laitetoimitukselle, joka liittyy johonkin hankkeeseen. Perustelluissa tapauksissa arviointi kohdistetaan karkealla tasolla hankkeeseen suoranaisesti liittyvään koko toimintaan (esim. vanha teollisuuslaitos), jos toimintaan katsotaan liittyvän merkittäviä ympäristö- ja/tai sosiaalisia riskejä tai näistä johtuvia luottoriskejä.

    Finnveran antama hankeluokka määrittää, minkä tasoisen taustaselvityksen hanke vaatii:

    A: Hakijan tulee toimittaa Finnveralle ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiselvitys eli ESIA-selvitys ja muu hankkeeseen liittyvä tieto, kuten mahdolliset toimenpidesuunnitelmat (action plans). ESIA-selvityksen tulee tarkastella OECD-sopimuksen liitteessä II mainitut asiat. Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin lisäksi ESIA-selvitys sisältää paikallisen väestön ja muiden asiaankuuluvien tahojen kuulemisprosessin ja toiminnan ympäristö- ja sosiaalisten asioiden hallintasuunnitelman (Environmental and Social Management Plan). Mikäli on todennäköistä, että hankkeeseen liittyy vakavia ihmisoikeusnäkökohtia¹, saattaa olla tarpeellista täydentää ESIA-selvitystä erityisellä ihmisoikeusselvityksellä.

    B: Hankearvion perustana ovat hankkeesta tehdyt ESIA- tai muut selvitykset ja vastaukset erillisiin ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia koskeviin kysymyksiin sekä tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemät lisäselvitykset.

    C: Ei vaadi mitään taustaselvitystä. Tapauskohtaisesti voidaan kuitenkin esimerkiksi ympäristöluvan voimassaolo tarkistaa.

    Hankeyhtiön omistaja ja/tai hankkeen päätoimittaja ja/tai hankkeen sponsori ja/tai viejä vastaa siitä, että hankeluokan edellyttämät taustaselvitykset tehdään tai teetetään. Viennin rahoituksen hakija vastaa tietojen toimittamisesta Finnveraan. Taustatietoja kerättäessä Finnvera tarkistaa myös mahdolliset lausunnot ja raportit, joita on saatavilla OECD:n monikansallisille yrityksille osoitettujen toimintaohjeiden kansallisen yhteyselimen kautta (National Contact Point, NCP).

    Hankkeen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tasoa verrataan paikallisen lainsäädännön ja voimassa olevien kansainvälisten standardien vaatimuksiin. Vertailussa käytetään ensisijaisesti niitä Maailmanpankkiryhmän teknisiä ympäristöstandardeja sekä kymmentä varovaisuustoimenpidepolitiikkaa  (Safeguard Policies¹), jotka ovat hankkeen kannalta olennaisia. Vertailussa voidaan vaihtoehtoisesti käyttää kahdeksaa IFC:n Performance Standards –ohjeistoa², kun se on perusteltua esimerkiksi hankkeen suuren koon tai  projektirahoituspiirteiden vuoksi tai, kun muut hankkeen rahoittajat käyttävät niitä.

    Mikäli toimialakohtaista Maailmanpankkiryhmän ympäristöstandardia ei ole tarjolla, on vertailussa käytettävä jotain kansainvälisesti tunnustettua toimialakohtaista standardia, kuten standardeja koskien ydinvoimateollisuutta, vesivoimalaitoksia sekä eläinten hyvinvointia, sekä IFC:n julkaisemia hyvän toimintatavan merkintöjä, Good Practice Notes.

    Mikäli vertailussa käytetään Maailmanpankkiryhmän varovaisuustoimenpidepolitiikkoja, voi olla tarpeen käyttää myös muita täydentäviä standardeja ja lähteitä tiettyjen sosiaalisten vaikutusten tarkastelun riittäväksi kattamiseksi. Näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi vaikutukset ympäröivään yhteisöön, sukupuolinäkökohdat, työolot sekä terveys-, turvallisuus- ja turvanäkökohdat.

    Mikäli hanke toteutetaan projektirahoituksella, vertailuun käytetään hankkeen kannalta olennaisia näkökohtia IFC:n kahdeksasta Performance Standards -ohjeistosta. Mikäli merkittävä monikansallinen rahoituslaitos³ on mukana hankkeen rahoituksessa, voidaan ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tason vertailuun käyttää kyseisen tahon standardeja.

    Hankkeen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tason vertailussa voidaan käyttää myös jotain muuta edellä lueteltuja standardeja tiukempaa standardia, kuten Euroopan unionin standardeja.

    Hankkeen tulee täyttää paikallisen lainsäädännön vaatimukset sekä hankkeen arvioinnissa käytettyjen kansainvälisten standardien vaatimukset, jos ne ovat paikallista lainsäädäntöä tiukemmat.

    Jos hanke toteutetaan EU:n alueella EU-lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, arvioi Finnvera hanketta pääsääntöisesti normaalia suppeammin. Samoin menetellään tapauskohtaisesti, jos hanke toteutetaan jonkin muun maan alueella ko. maan lainsäädännön mukaisesti, silloin kun kyseisessä maassa on EU-lainsäädäntöön verrattava lainsäädäntö. Tehdyt arviot, selvitykset ja mahdolliset ympäristöluvat tulee kuitenkin toimittaa tarvittaessa Finnveran käyttöön.

    Liitteet: OECD:n Common Approaches -sopimus

    ¹ Esimerkiksi vaikutukset, jotka ovat erityisen vakavia (kuten uhka ihmishengelle, lapsi/pakkotyövoima tai ihmis-kauppa), laajoja (kuten suuren mittakaavan pakkomuutto tai työolot toimialalla), joita ei voida korjata (kuten kidutus, terveyden menetys tai alkuperäiskansojen maiden tuho) tai vaikutukset, jotka liittyvät hankkeen toimintaympäristöön (kuten konflikti tai konfliktin jälkeinen tilanne).

    ² Maailmanpankin kymmenen varovaisuustoimenpidepolitiikkaa (World Bank Safeguard Policies) ovat: Environmental Assessment (OP 4.01); Natural Habitats (OP 4.04); Pest Management (OP 4.09); Indigenous Peoples (OP 4.10); Physical Cultural Resources (OP 4.11); Involuntary Resettlement (OP 4.12); Forests (OP 4.36); Safety of Dams (OP 4.37); International Waterways (OP 7.50); sekä Disputed Areas (OP 7.60).

    ³ IFC:n kahdeksan Performance Standardia ovat: Assessment and Management of Environmental and Social Risks and Impacts; Labor and Working Conditions; Resource Efficiency and Pollution Prevention; Community Health and Safety and Security; Land Acquisition and Involuntary Resettlement; Biodiversity Conservation and Sustainable Management of Living Natural Resources; Indigenous Peoples; sekä Cultural Heritage.

    4 Merkittävät monikansalliset rahoituslaitokset: the African Development Bank, the Asian Development Bank, the European Bank for Reconstruction and Development, the European Investment Bank, the Inter-American Development Bank, the International Bank for Reconstruction and Development, the International Finance Corporation, sekä the Multilateral Investment Guarantee Agency.

Tietojen julkaisu

Finnvera rohkaisee viennin rahoituksen hakijoita ja hankkeiden toteuttajia julkaisemaan mahdollisuuksiensa mukaan tietoja hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista ja niiden seurannasta.

A-hankeluokan hankkeissa viennin rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on ympäristö- ja sosiaalisten tietojen julkaiseminen 30 päivää ennen kuin Finnvera allekirjoittaa viennin rahoitussopimuksen. Julkaisulle pyydetään asianosaisten tahojen suostumukset.

A-luokan hankkeissa kansainvälinen ESIA-käytäntö edellyttää lähtökohtaisesti ympäristö- ja sosiaalisten tietojen julkaisua paikallisesti. Finnveran www-sivuilla julkaistaan linkki www-osoitteeseen, josta ESIA-raportti tai sen tiivistelmä on saatavilla. Julkaistavien tietojen laajuus vaihtelee riippuen hankkeesta. Voidaan myös sopia muu tapa, jolla tiedot julkaistaan.

Lisäksi sivuillamme julkaistaan hankkeesta seuraavat perustiedot:

  • hankkeen nimi ja sijainti,
  • hankkeen kuvaus, ja
  • hankeluokka (A).

Sidosryhmien antama palaute kootaan ja sen sisältöä voidaan huomioida siinä tapauksessa, että palaute tuo esiin jonkin oleellisen uuden näkökohdan hankkeesta. Tarvittaessa voidaan sopia, että mahdolliset sidosryhmien esittämät kysymykset ohjataan esim. viennin rahoituksen hakijalle.

Finnvera julkaisee lisäksi OECD:n sopimuksen mukaisesti vähintään vuosittain tietoja niistä A- ja B-luokkien hankkeista, joihin se on vuoden aikana sitoutunut. A-luokan hankkeista julkaistavat tiedot ovat samat kuin yllä mainitussa ennakkojulkaisutapauksessa täydennettynä tarkemmilla tiedoilla viennin rahoituksesta. B-luokan hankkeiden keskeisistä ympäristö- ja sosiaalisista näkökohdista tehdään lyhyt yhteenveto. Julkaisu kattaa lisäksi tiedot arvioinnin taustamateriaalista ja käytetyistä kansainvälisistä standardeista sekä vientitakuulaitoksen yhteyshenkilön nimen. Sekä A- että B-hankkeiden osalta pyydetään julkaisulupa asianosaisilta tahoilta.

Julkaisuvaatimuksesta voidaan luopua poikkeuksellisista syistä (kts. OECD:n sopimus).

Linkit: Taatut kaupat / A-hankeluokan hankkeet

  • Määritelmiä

    Hankeluokka on Finnveran antama luokka, joka määrittää hankkeen mahdollisten ympäristö- ja/tai sosiaalisten vaikutusten ja hankkeesta vaadittavan taustatiedon määrän sekä Finnverassa tehtävän arvion laajuuden ja hankkeen tietojen julkaisutarpeen.

    Hankkeella tarkoitetaan rakennustyön, laitoksen tai suunnitelman toteuttamista, muuta luonnonympäristöön ja maisemaan kajoamista mukaan lukien maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen5. Uudet laitokset ja merkittävät laitosten laajennukset tai muutokset ovat hankkeita. Hanke kattaa kaikki fyysisesti ja teknisesti siihen liitetyt toiminnot. Hankkeen toteuttaja, operoija tai hallinnoija on hankkeen omistaja tai sponsori.

    Hankkeen kannalta oleellinen muu rakentaminen (”apu/lisälaitokset”) on rakentamista, jota ei toteutettaisi ilman hanketta ja joka on välttämätön hankkeen toiminnan kannalta. Sen toteuttaja, operoija tai hallinnoija on hankkeen omistaja, sponsori tai muu taho.

    Herkät eli sensitiiviset alueet ovat alueita, jotka on määritelty kansallisessa tai kansainvälisessä laissa, kuten kansallispuistot ja muut suojellut alueet, sekä muut kansainvälisesti, kansallisesti tai alueellisesti herkät kohteet, kuten kosteikot, erityisen monimuotoiset metsät, arkeologisesti tai kulttuurisesti merkittävät alueet sekä alueet, jotka ovat tärkeitä alkuperäiskansoille tai muille haavoittuville kansanryhmille.

    Herkkä eli sensitiivinen toimiala on toimiala, joka on altis aiheuttamaan merkittäviä kielteisiä ympäristö- ja/tai sosiaalisia vaikutuksia, katso OECD-suosituksen liite I.

    Lopullinen sitoutuminen (OECD-suosituksessa final commitment) vientitakuuseen tapahtuu sinä päivänä, jolloin Finnvera allekirjoittaa takuusopimuksen.

    Luoton takaisinmaksuajalla tarkoitetaan OECD-vientiluottosopimuksen mukaista takaisinmaksuaikaa (repayment term).

    Olemassa olevaan toimintaan liittyvät vientitoimitukset eivät ole hankkeita edellyttäen, että kyseessä ei ole tuotantolaitoksen merkittävä laajentaminen, joka kasvattaa päästömääriä, luonnonvarojen käyttöä ja/tai sosiaalisia vaikutuksia.

    Sosiaalisiksi vaikutuksiksi katsotaan hankkeen tai olemassa olevan toiminnan vaikutukset paikallisyhteisöihin ja henkilöihin, jotka ovat mukana hankkeen rakennus- ja/tai operointivaiheissa. Tässä yhteydessä sosiaaliset vaikutukset kattavat hankkeeseen liittyvät ihmisoikeusnäkökohdat6. Sosiaalinen riski on vaikutusten todennäköisyys kertaa vaikutusten seuraamukset.

    Viennin rahoitustuotteilla tarkoitetaan vientitakuita (ostajaluottotakuu, luottoriskitakuu, vientisaatavatakuu, remburssitakuu, pankkiriskitakuu, investointitakuu, vastatakuu, rahoitustakuu), raaka-ainetakuuta, korontasausta ja vientiluottojen rahoittamista.

    Ympäristövaikutuksiksi katsotaan hankkeen tai olemassa olevan toiminnan rakentamisesta ja/tai operoinnista aiheutuvat suorat tai välilliset vaikutukset ympäristöön7. Ympäristöriski on vaikutusten todennäköisyys kertaa vaikutusten seuraamukset.

    Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa (Environmental and Social Impact Assessment, ESIA) tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan hankkeen ympäristö- ja/tai sosiaaliset vaikutukset. Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin kuuluu menettely, jossa selvitetään ja arvioidaan tiettyjen hankkeiden ympäristö- ja/tai sosiaaliset vaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa8.

    LiitteetOECD:n Common Approaches -sopimus

    5 Lähde: Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY ja sen muuttaminen direktiivillä 97/11/EY.

    6 Sosiaaliset vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: työntekijöiden työolot ja –oikeudet, paikallisyhteisöjen terveys ja turvallisuus, maan hankinta ja pakkomuutto, alkuperäiskansojen oikeudet, kulttuuriperintö ja hankekohtaiset ihmisoikeustekijät, kuten pakkotyövoima, lapsityövoima sekä ihmishenkeä uhkaavat työterveys- ja turvallisuustilanteet.

    7 Ympäristövaikutukset voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: päästöt ilmaan, mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöt, jätevedet, kiinteät jätteet, ongelmajätteet, melu ja tärinä sekä merkittävä luonnonvarojen käyttö.

    8 Lähde: Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 10.6.1994/468

  • Seuranta ja raportointi

    Luotonsaajan velvollisuuksiin sisällytetään hankeluokan A projektirahoitushankkeissa ja tarvittaessa muissa hankkeissa ympäristö- ja sosiaalisten asioiden seurantaa ja toteutustoimenpidevaatimuksia. Jos hankkeessa on mukana muita vientitakuulaitoksia, vaihdetaan niiden kanssa tietoja ympäristö- ja sosiaalisista asioista, ja neuvotteluissa pyritään löytämään yhteinen linja ja vaatimustaso mahdollisten sopimusehtojen osalta.

    Kaikista hankeluokan A projektirahoitushankkeista ja tarvittaessa muista hankkeista edellytetään Finnveralle toimitettavaksi hankkeen ympäristö- ja sosiaalisiin asioihin liittyvät seurantaraportit luoton takaisinmaksuaikana.

    Finnveran hallitukselle annetaan tiedoksi tilastoyhteenvedot myönnetyistä rahoitushankkeista hankeluokittain kalenterivuosittain jaoteltuna. Hallitukselle raportoidaan tarvittaessa myös hankkeiden muista ympäristö- ja sosiaalisista asioista.

    OECD:n vientiluotto- ja vientitakuuryhmälle lähetetään puolivuosittain raportit A- ja B-hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisista tiedoista.

A-hankeluokan hankkeet

OECD:n hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia koskevan sopimuksen mukaan Finnveran tulee julkaista ympäristö- ja/tai sosiaalisia tietoja hankkeista, joilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia (ns. A-hankeluokan hankkeet). Tiedot on julkaistava tarjousvaiheessa, vähintään 30 kalenteripäivää ennen kuin Finnvera allekirjoittaa viennin rahoitussopimuksen. Sopimuksen tultua voimaan hankkeen tiedot siirretään rahoitusosapuolten suostumuksella Taatut kaupat -sivulle.

A-hankeluokan hankkeet:

Hankkeen nimi: PLN Riau voimalaitos
Hankekuvaus: kaasuvoimalaitoksen rakentaminen
Hankkeen sijainti: Balai Pungut-kylä, Riau provinssi, Sumatra, Indonesia
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 28.10.2019
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde: EIA 160 MW to 360 MW (ZIPX)

Hankkeen nimi: Puma 2, Klabin S.A.
Hankekuvaus: Hankkeessa laajennetaan olemassa olevaa sellu- ja paperitehdasta.
Hankkeen sijainti: Brasilia, Paraná-osavaltio, Ortiguiera
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 19.8.2019
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde:
Relatorio Ambiental Preliminar Puma II (PDF)

Hankkeen nimi: JK Paper, Mill Expansion Plan (MEP)
Hankekuvaus: Hankkeessa laajennetaan ja modernisoidaan olemassa olevaa sellu- ja kartonkitehdasta.
Hankkeen sijainti: Intia, Guajarat, Songadh
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 16.8.2019
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde:
EXECUTIVE SUMMARY (PDF, 123 kt)

Hankkeen nimi: LNG to Power and Ahuachapán-Acajutla Transmission Line
Hankekuvaus: Hankkeessa rakennetaan kaasuvoimalaitos, laivoilla tuotavan nestekaasun (LNG) vastaanottoterminaali, kaasuputki voimalaitokselle sekä voimalinja voimalaitokselta eteenpäin.
Hankkeen sijainti: Acajutla, El Salvador
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 25.10.2018
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde:
01_EIA T-Line Vol. I and II - Feb 2017.pdf (PDF, 74 Mb)
01_ESIA Tome I to V DEC 2016.pdf (PDF, 870 Mb)

Hankkeen nimi: Shanying Huazhong, paperitehdasprojekti
Hankekuvaus: Teollisen pakkauspaperitehtaan, hiilivoimalan, kiinteän jätteen polttovoimalaitoksen ja muiden komponenttien rakentaminen
Hankkeen sijainti: Gong’an kunta, Jingzhoun kaupunki, Hubein provinssi, Kiina
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 14.9.2018
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde: Ympäristövaikutusraportti (PDF)

Hankkeen nimi: Eti Bakirin kuparikaivoshanke Adiyamanissa
Hankekuvaus: Toimitukset kuparimalmin rikastuslaitokselle
Hankkeen sijainti: Adiyaman, Turkki
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 28.3.2018
Ympäristö- ja sosiaalisen tiedon lähde: Ympäristövaikutusraportti (PDF, 230 Mb)

Ostajan maa: Australia
Vientikauppa/Hanke: kontinkäsittelylaitteita
Hankeluokka: A
Tiedot julkaistu: 19.8.2015
Ympäristötiedot A-ympäristöluokan hankkeesta:
http://portcapacity.portofmelbourne.com/pages/home.asp

Puhelinvaihde

029 460 11 (ark. 8.00-16.15)


Rahoitusneuvonta

029 460 2580 (ark. 9.00–16.15)

Avaa chat
Muu asiointi

029 460 2790 (ark. 9.00–16.15)

Avaa chat
Helsingin-pääkonttori

Porkkalankatu 1

PL 1010, 00101 Helsinki


Kuopion-pääkonttori

Kallanranta 11

PL 1127, 70111 Kuopio


Katso kaikki yhteystiedot