Finnveran Helsinginpääkonttori

Kansainvälinen sääntely ja yhteistyö

Sisällysluettelo
Finnveran vientitakuutoimintaa sääntelee joukko kansainvälisiä säädöksiä ja sopimuksia, joiden avulla pyritään hillitsemään vientiluottoehdoilla käytävää kilpailua. Näiden pelisääntöjen noudattaminen ja kehittäminen edellyttää Finnveralta tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Valtioiden välinen yhteistyö tapahtuu OECD:n ja Euroopan unionin puitteissa. OECD-vientiluottosopimus on tärkein vientiluottotoimintaa sääntelevä kansainvälinen sopimus. EU puolestaan pyrkii luomaan kaikille jäsenmaidensa viejille tasaveroisen kilpailuaseman.
Bernin Unioni on takuulaitosten yhteistyöjärjestö, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden laajaan tietojenvaihtoon ja edistää vienti- ja investointitakuutoiminnan terveitä periaatteita.

OECD

OECD (Organization for Economic Cooperation and Development) on kehittyneiden markkinatalousmaiden yhteistyöjärjestö, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää kestävää taloudellista kasvua ja työllisyyttä.

Vientiluottosopimus

Tärkeimmät läntiset teollisuusmaat ovat sitoutuneet noudattamaan ns. OECD-vientiluottosopimuksen ehtoja taatessaan, luotottaessaan tai jälleenrahoittaessaan julkisesti tuettuja vientiluottoja.

Finnvera on Suomen virallinen vientitakuulaitos, joten Finnveran takaamien luottojen on noudatettava vientiluottosopimusehtoja.

OECD-vientiluottosopimus on valtioiden välinen "herrasmiessopimus". EU on saattanut sopimuksen voimaan jäsenvaltioita sitovana neuvoston päätöksenä.

OECD :n verkkosivuilta voit tulostaa englanninkielisen vientiluottosopimustekstin, takuumaksuja koskevat säännöt sekä tiedot OECD:n maaryhmistä.

Lahjonnanvastainen toiminta

Finnvera on vientitakuutoiminnassaan sitoutunut noudattamaan OECD:n lahjonnanvastaista suositusta (Recommendation of the Council on Bribery and Officially Supported Export Credits). Lue lisää Finnveran lahjonnanvastaisesta toimintapolitiikasta.

Monikansallisia yhtiöitä koskevat toimintasuositukset

Finnveran viennin rahoituksen takuun ottajia pyydetään huomioimaan OECD:n monikansallisille yrityksille antamat toimintasuositukset.

Toimintasuositukset sisältävät ohjeita vastuulliseen liiketoimintaan. Sisältö koostuu mm. ihmisoikeuksien kunnioittamista, kestävää kehitystä ja tuoteketjun vastuullista hallintaa koskevista periaatteista. Muita suositusten aiheita ovat avoimuus, työllisyys ja työntekijöiden järjestäytyminen, ympäristö, lahjonnan vastaiset toimenpiteet, kuluttajakysymykset, tiede ja teknologia, kilpailu ja verotus. Suositukset on laadittu etenkin monikansallisia yrityksiä ajatellen, mutta niihin tiivistetyt hyvän liiketoiminnan periaatteet soveltuvat kaikenkokoisille yrityksille.

Suositusten noudattamiseen sitoutuneissa maissa on kansallinen toimija, joka edistää suositusten hyödyntämistä ja käsittelee mahdolliset erimielisyydet toimintasuositusten käytössä.

Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö sekä yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta edistävät toimintasuositusten käyttöä ja toimivat kansallisena yhteystahona. 

OECD:n kansalliset yhteystahot (National Contact Points, NCPs) kaikissa maissa

Ympäristö- ja sosiaalista vastuuta koskeva sopimus

OECD-vientiluottosopimuksen osanottajavaltiot ovat ns. Common Approaches- sopimuksessa sopineet vientitakuutoimintaa sekä ympäristöä ja yhteiskunnallisia asioita koskevaa asianmukaista huolellisuutta koskevista yhteisistä lähestymistavoista.

Lue lisää Finnveran rahoitustoiminnan ympäristö- ja sosiaalisten riskien hallinnan politiikasta (PDF) ja OECD Common Approaches- sopimuksesta.

Kestävän luotonannon linjaukset köyhimmissä maissa

Maailmanpankkiryhmä ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat asettaneet tavoitteekseen estää köyhimpien maiden uusi velkaantuminen viime vuosina toteutettujen velanalennusten ja anteeksiantojen jälkeen.

OECD-vientiluottoryhmään kuuluvat valtiot ovat myös kansainvälisten rahoituslaitosten päärahoittajia. Luotonantajamaat ovat mukana kantamassa vastuunsa siitä, että kohdemaiden velkaantuminen pysyy kestävällä tasolla. OECD:n puitteissa on laadittu linjaus siitä, miten kestävä velkataso huomioidaan myöskin julkisesti tuettuja vientiluottoja myönnettäessä.

Käytännössä tämä merkitsee, että Finnveralla ja muilla OECD- vientiluotto- ja takuulaitoksilla on velvoite ottaa huomioon IMF:n ja Maailmanpankin alhaisen tulotason maille asettamat velanottorajoitukset. Useat alhaisen tulotason maat voivat ottaa julkisen sektorin tarpeisiin vain ns. pehmeäehtoisia luottoja tietyin poikkeuksin. Tämä rajoittaa Finnveran mahdollisuutta rahoittaa näissä maissa toteutettavia julkisen sektorin hankkeita markkinaehtoisilla vientiluotoilla.

Finnveran aluepäälliköt antavat lisätietoja Finnveran riskinottomahdollisuuksista köyhimmissä maissa. Lisätietoa myös 
Maaluokitukset ja maaluokituskartta -sivulla.

Kestävän luoton periaatelinjaus ja tuore köyhimpien maiden lista löytyvät OECD:n internetsivuilta.

Euroopan Unioni

Vientitakuutoiminnan sääntely

EU:n keskipitkän ja pitkän maksuajan takuutoiminnan harmonisointiin tähtäävä direktiivin tavoitteena on taata vientitakuiden käyttäjille kaikissa jäsenmaissa samanveroiset vientitakuuehdot ja sitä kautta yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla vientituotteen eikä siihen liittyvien rahoitusehtojen avulla. Direktiivi käsittää takuuehtoja, takuumaksuja, maapolitiikkaa ja ilmoitusmenettelyä koskevia sääntöjä. Takuumaksujen ja maapolitiikan suhteen direktiivi myötäilee OECD-takuumaksusopimusta.

EU:n lyhyen maksuajan (riskiaika alle 2 vuotta) tiedonanto kieltää julkisia vientitakuulaitoksia takaamasta ns. markkinakelpoisia riskejä, eli sellaisia riskejä, joita yksityiset vakuutusyhtiöt ovat valmiita takaamaan.

Koronapandemian vuoksi EU-komissio otti käyttöön laajan toimenpidepaketin, jonka yksi osa on tiedonanto lyhytaikaisesta luottovakuutuksesta. Tiedonannon mukaan yllä luetellut maat ovat väliaikaisesti julistettu ei-markkinakelpoisiksi vuoden 2020 loppuun asti. Näin EU-jäsenmaiden vientitakuulaitokset voivat osaltaan lieventää koronakriisin vaikutuksia luottovakuutuskentällä.

Lue lisää vientisaatavatakuusta

Alle kahden vuoden riskiajan kauppojen EU-sääntely näihin niin sanottuihin markkinariskimaihin koskee vain perinteistä luottovakuuttamista ostajariskien kattamiseksi, ei pankkiriskien takaamista. Jos maksutapana on remburssi ja käytetään remburssitakuuta tai muuta takuuta, jossa riskinkohteena on pankki, voi Finnvera riskinjakoperiaatteella harkita takuun myöntämistä kyseisiin maihin.

EU-komission lyhyen maksuajan vientitakuutoimintaa koskeva tiedonanto

Bernin Unioni

Finnvera on Bernin Unionin (International Union of Credit and Investment Insurers) jäsen. Bernin unioni on vientiluottoriskien ja investointeihin liittyvien poliittisten riskien vakuuttajien kansainvälinen yhteistyöjärjestö, johon kuuluu yli 50 jäsentä yli 40:stä maasta eri puolilta maapalloa. BU:n tavoitteena on kehittää vienti- ja investointitakuutoimintaa lähinnä laajan ammatillisen tietojenvaihdon avulla.

BU:n jäsenet ovat sitoutuneen yhteisiin toimintaa ohjaaviin periaatteisiin (Guiding Principles). Bernin unionin toimintaan ja toimintaperiaatteisiin voi tutustua järjestön kotisivuilla.

Yhteistyösopimukset

Takuulaitosten välinen yhteistyö korostuu hankkeissa, joissa vientiyrityksillä on tuotantoa eri maissa ja vientiprojekteihin sisältyy toimituksia eri maiden viejiltä. Finnvera on solminut yhteistyösopimuksia useiden takuulaitosten sekä pankkien kanssa.

Sopimukset luovat puitteet yhteistyölle eri hankkeissa, mutta eivät ole yhteistyön edellytys - Finnvera voi olla mukana yhteishankkeissa, vaikka kahdenkeskistä puitesopimusta ei olisikaan solmittu. Yksinkertaisin tapa osallistua hankkeisiin, joihin tulee vientitoimituksia eri maista, on sisällyttää muiden maiden toimitukset Finnveran myöntämään takuuseen.

Yhteistakuu- ja jälleenvakuutusjärjestelyt

Yhteistakuu- ja jälleenvakuutusjärjestelyt ovat käytännöllisiä erityisesti, kun on kyse suurehkoista hankkeista tai riskialttiista markkinoista. Yhteistakuussa kunkin viejämaan takuulaitos kattaa oman kansallisen osuutensa ja yhteistyö on lähinnä hankkeeseen liittyvää tietojenvaihtoa. Jälleenvakuutuksessa yleensä sen maan takuulaitos, jonka vientiosuus hankkeesta on suurin, toimii päävakuuttajana. Päävakuuttaja tekee koko hanketta koskevan takuusopimuksen ja solmii alihankkijamaan takuulaitoksen kanssa jälleenvakuutussopimuksen. Tässä järjestelyssä alihankkijamaan takuulaitos yleensä pääosin hyväksyy päävakuuttajan takuuehdot.