Content Section
Uutiset

Timo Lindholm: Erilainen kriisi, erilainen politiikka

Timo Lindholm

Kaikkien talouskriisien yhteisinä piirteinä ovat konkurssien ja työttömyyden jyrkkä nousu sekä tuotannon putoaminen. Yhteistä on myös se, että kriisit iskevät aina väärään aikaan. Tälläkin kertaa ajoitus oli huono, koska Suomen talous oli luisumassa nollakasvun vaiheeseen. Erot kriisien välillä tulevat siitä, millaista polkua pitkin vaikeaan talouden tilaan päädytään.

Nykyisen koronakriisin kohdalla on toisteltu ja korostettu sen ainutlaatuisuutta. Sellainen se onkin. Silti ihmisillä on tarve hakea jotain vertailukohtaa tai mittakeppiä sille, kuinka syvä nykykriisistä voi tulla ja milloin siitä voidaan päästä uuteen nousuun. Vertailukohteita on vähän. Yksi jotenkin käyttökelpoinen on 1990-luvun lama. Sen seuraukset tiedetään ja niiden toistumista samassa mittakaavassa halutaan nyt välttää. Nyt tiedetään, mitä pitää tehdä, ja julkisen talouden mahdollisuuksia kriisin vaikutusten torjumiseen halutaan myös käyttää. Päällimmäisenä ongelmana on aikapula avun toimeenpanossa. Kyse on viikoista ja päivistä, koska mikään talous ei kestä kuukausikaupalla suljettuja oloja ja koska kriisin etenemisvauhti on hurja.

Ensivaiheessa koronakriisi katkaisi teollisuuden kansainvälisiä tuotantoketjuja. Pian sen jälkeen tuli toinen vaihe, joka koski koko väestöä myös Suomessa. Kuluttamisen tilaisuudet katosivat, kun valtaosa yhteiskunnasta suljettiin epidemian leviämisen jarruttamiseksi. Juuri kun suomalaiset olivat oppineet käyttämään laajasti yksityisiä palveluja, tuli korona ja pisti lapun luukulle.

Lue myös: Finnveran yritysrahoitusmittari: Normaalioloissa suomalaiset käyttävät erilaisiin palveluihin yli 180 miljoonaa euroa päivässä, yli 65 miljardia euroa vuodessa.

Sen sijaan kuluttamisen mahdollisuudet – rahat ja halu käyttää niitä – ovat vielä jäljellä. Siksi kriisin hoidon tärkein taloudellinen tavoite on auttaa yritykset päällä olevan pahimman vaiheen yli. Mitä paremmin tässä onnistutaan, sitä pienempi on konkursseista johtuva työttömyyden nousu ja kulutusmahdollisuuksien leikkaantuminen.

Kriisin hoidon tärkein taloudellinen tavoite on auttaa yritykset päällä olevan pahimman vaiheen yli.

Kriisistä päästään ulos ja siitä toipumista edistää se, että kuluttaminen on varsin vakaa talouden erä. Suurtyöttömyydestä ja kaksinumeroisista lainakoroista huolimatta kulutusmenot eivät romahtaneet edes 90-luvun alkupuolella. Voimme luottaa, että kotitaloudet käyttävät rahaa tämänkin kriisin jälkeen. Kulutus palautuu, jos työttömyyden massiivinen nousu onnistutaan katkaisemaan.

Kotimaisten kulutusmenojen ja yritysten auttaminen on ratkaisevaa myös kansainvälisen talouden takia. Ulkomaiseen kysyntään emme voi vaikuttaa, eikä sieltä voi vetoapua vähään aikaan myöskään odottaa. Varsinkin Yhdysvaltain talouden lähitulevaisuus näyttää todella huonolta. Aukot sosiaalisessa turvaverkossa ja terveydenhoitojärjestelmässä ovat niin suuria, että sekä koronaepidemian hoito, että talouden toipuminen näyttävät vaikeilta. Vaikka kuinka haluaisi luottaa jenkkitalouden vahvaan dynamiikkaan, on pakko varautua siihen, että maailmantalouden veturi on pitkään pois kiskoilta. Kansainvälisen talouden heikkous on lisäperuste pitää Suomen kotimarkkinat toiminnassa niin hyvin kuin näissä oloissa on mahdollista.

Timo Lindholm
Kirjoittaja on Finnveran pääekonomisti

Lue myös:

Finnveran yritysrahoitusmittari: Käyttöpääoman tarve yrityksissä kasvaa erittäin hurjasti - korona tuo talouteen syvän montun