Varmaakin varmempaa: Vain ilmastopositiivinen liiketoiminta kannattaa tulevaisuudessa

Tulevaisuuden keskeinen kysymys on, miten luodaan työtä ja vahvistetaan yhteiskunnan rakenteita, jotka tuottavat hyvinvointia sekä ihmisille että luonnolle. Info-lehti kutsui Finnveran toimitusjohtajan Pauli Heikkilän ja Sitran kestävyysratkaisujen johtajan Mari Pantsarin punnitsemaan eri näkökulmia hiilineutraaliin kiertotalousyhteiskuntaan – millaista osaamista tulemme tarvitsemaan ja millaisia ovat tulevaisuuden työt?

Väite 1: Ilmastotavoitteista huolehtivassa yhteiskunnassa tarvitaan aivan uudenlaista osaamista. Jokaisen yrityksen ja yksilön on panostettava tulevaisuudessa relevanttien taitojen hankkimiseen.

MARI PANTSAR: Lähestulkoon jokaisen yksilön ja yrityksen on panostettava tulevaisuuden taitojen hankkimiseen. Nykytaloutemme esimerkiksi perustuu materiaalien lineaariseen käyttöön – tästä on siirryttävä malliin, jossa materiaalit säilyvät kierrossa. Ja näin käykin: maailma tulee siirtymään hiilineutraaliksi kiertotaloudeksi, ja asioita täytyy tehdä eri tavalla.

Meidän tulee panostaa energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ennen kaikkea siihen, miten valmistetaan ja käytetään materiaaleja kiertotalouden keinoin. Emme tarvitse vain kiertotalouden tai ilmastokriisin asiantuntijoita, vaan aivan jokaisen juristeista aina lääkäreihin ja insinööreihin on ymmärrettävä nämä lähtökohdat. Yksilön harteille tätä ei tule jättää. Valtion on viestittävä suunta, ja koulutuslaitosten tulee ottaa taitojen kehitys agendalleen.

PAULI HEIKKILÄ: Nappaan tuosta kopin – Finnverahan on yksi valtion toimijoista. Koko rahoitusalalla ymmärretään, että vihreän siirtymän edellyttäminen ja mahdollistaminen tapahtuu rahoitusalan kautta. Ilmastonmuutoksen torjunta on Finnverankin strategian läpileikkaava teema. Meidän on tultava paremmin tietoisiksi, mitä päästöjä erilaisilla hankkeilla on ja miten niitä eri toimialoilla voidaan vähentää. Tämä toki riippuu paljon siitä, mitä yritys tekee ja tuottaa, ja tätä kautta tulevaisuudessa tarvittava osaamiskirjo on hyvin laaja. Ne toimialat, joissa päästöjä eniten nyt syntyy, ovat toki niitä, joilla vaadittu muutos on suurin.

Väite 2: Valtavin harppauksin kehittyvä teknologia tulee viemään osan nykyihmisten töistä, ja tulevaisuuden työ tulee keskittymään innovaatioihin.

P: Olen ollut sen verran kauan työelämässä, että olen kuullut saman väitteen muissakin yhteyksissä jo kauan sitten. Työn katoamisen sijaan kyse on siitä, että kukaan ei enää tekisi teknologian nousua edeltänyttä työtä hinnalla, jolla se silloin tehtiin. Teknologia on siis muuttanut odotusarvon elintasostamme.

Moni asiakkaamme kertoo nyt työvoimapulasta, eli monella alalla etsitään jatkuvasti uusia osaajia. Suomen pitäisi osaamisintensiivisenä maana pystyä innovoimaan, miten näitä ilmastonmuutokseen liittyviä teknologioita saataisiin käyttöön.

M: Maailmassa on huutava pula teknologisista ja sosiaalisista ratkaisuista, ja sota Ukrainassa on kiihdyttänyt keskustelua vihreästä siirtymästä. Innovaatioita tarvitaan paitsi vihreään siirtymään myös tuottavuuden kasvattamiseen. On hyvä pysähtyä myös miettimään, millaista työelämä tulee olemaan. Onko meillä jatkossa useampia työuria, tai pystymmekö esimerkiksi yhdistelemään erilaisia työtehtäviä. Eli innovaatioita tarvitaan, mutta en usko, että ne tulevat vähentämään työpaikkojen määrää. Tarvitsemme jatkossakin erittäin paljon osaajia hoito-, palvelu- ja opetusalalle, ja kiertotalousyhteiskunnassakin vaaditaan kädentaitoja, kun tuotteiden elinkaarta pidennetään korjaamalla ja huoltamalla, jotta ne pysyvät kierrossa. Olen Paulin kanssa samaa mieltä: tulotasomme on kasvanut ja vaikuttanut siihen, mitä työtä tehdään. Voidaan kysyä, tarvitsemmeko todella kaikkia niitä teknologioita, mitä nyt keksitään aina kuulennoista kryptovaluuttoihin. En tarkoita, että tutkimusta pitäisi rajata, päinvastoin. Tarvitsemme perustutkimusta löytääkseemme ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin, mutta tässä maailmantilanteessa meidän pitäisi panostaa erityisesti niihin innovaatioihin, joilla ratkotaan tässä ajassa polttavimmat haasteet.

Väite 3: Ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttaa merkittävästi se, millä tavoin ja kuinka nopeasti onnistumme vastaamaan ekologiseen kriisiin. llmastonmuutoksen torjunnassa on myös mahdollisuuksia yritysten tulevaisuutta ajatellen.

P: Ilmastonmuutoksen myötä maapallomme ilmakehä muuttuu, ja ääri­ilmiöt yleistyvät. Tämä kehityskulku voi olla jopa paljon vaarallisempi kuin keskilämpötilan nousu. Emme voi antaa tämän kehityksen jatkua kriittisen pisteen yli. On erittäin valitettavaa, että isotkin maat ovat eri kohdissa tätä kehitystä. Yhteiset toimet ja oikea-aikaisuus on planeettamme kohtalon kysymys.

M: Lisäisin tämän olevan myös ihmiskunnan kohtalon kysymys. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusin ilmastoraportti on synkkää luettavaa. Ilmastokriisin rinnalla myös luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on yhtä akuutti kriisi. Taloutemme ja hyvinvointimme riippuu luonnon monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista. Ellemme pidä niistä huolta, talouskasvu alkaa olla ongelmistamme pienin. Tarvitsemme akuutin vihreän siirtymän, eli nopeita ratkaisuja, joilla irtaudutaan fossiilisista polttoaineista sekä tukia ja kompensaatioita ihmisille, joihin nämä muutokset vaikuttavat kohtuuttomasti. Kaikkiaan käsillämme on suuri mahdollisuus – näitä samoja asioita pohtii parhaillaan koko maailma. Se, joka ratkaisuja luo, on varmasti vahvoilla. Meidän tulee rohkaista yrityksiä, joille tämä on haastavaa.

Pistemäisten teknologioiden tilalle tarvitaan laajempia  ratkaisuja.

P: Kyllä, kysyntää ratkaisuille on. Meidän tulee Suomena ymmärtää, että keskeistä on paitsi päästöjä vähentävät ratkaisut, myös niiden skaalattavuus. Puhutaan esimerkiksi kokonaisten kaupunkien muuttamisesta energiatehokkaammiksi, mitä mahdollistamaan tarvitaan valtava systeemi-integraattori. Tarvitsemme pistemäisten teknologioiden tilalle laajempia ratkaisuja.

M: Muutos pitää nähdä mahdollisuutena ja päästä pois syyllistämisestä. Turpeen käyttö on tästä hyvä esimerkki: se laajeni Suomessa öljykriisin seurauksena ja oli silloin omavaraisuus­ ja huoltovarmuuskysymys. Nyt vaan maailma muuttuu, ja uusien ekologisten haasteiden aikakaudella tarvitsemme uusia ratkaisuja.

Väite 4: Suomen työvoima ja oma osaaminen eivät tule riittämään, vaan tarvitsemme osaajia myös ulkomailta. Tarvitsemme verkottumista myös rajojen yli, jotta kansakuntana löydämme ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

P: Teknologinen kehitys on aina globaalia. Suomi ei voi kehittää omia ratkaisujaan, vaan meidän on verkostoiduttava yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. On tärkeää olla kiinni maailman parhaissa innovaatioverkostoissa.

M: Juuri näin. Tarvitsemme monitieteellistä tutkimus- ja kehitysosaamista sekä resursseja siihen. Meillä on otettava käyttöön ratkaisuja, joilla on myös vientimahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla. Eli suuren hiilikädenjäljen tuotteita ripeästi vientiin – näin Suomen globaali merkitys nousee omia päästövähennyksiämme suuremmaksi.

Väite 5: Vain vastuullinen yritys voi menestyä tulevaisuudessa.

P: Rahoittajien ja kuluttajien tietoisuus on kasvanut, ja vastuullisuus on nyt teema, jolla yritys pitää maineestaan kiinni. Rahoitusalan kautta vastuullisuuskysymykset tulevat kauttaaltaan myös teollisuuteen – rahoituksen hinta tai saatavuus on tulevaisuudessa kiinni siitä, toimiiko yritys vastuullisesti.

M: On varmaa, että vain ilmasto­ ja luontopositiivinen liiketoiminta on kannattavaa. Yritykset, jotka eivät ole vastuullisia, tulevat tippumaan markkinoilta pois.

	Mari Pantsar johtaa Sitrassa kestävyysratkaisujen strategiaa. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori ja toimii dosenttina Helsingin yliopistossa ja Lappeenrannan ja Lahden teknillisessä yliopistossa. Hän uskoo, että ekologinen kestävyys ei ole vaihtoehto vaan lähtökohta.	”Käsillä on suuri mahdollisuus – näitä samoja asioita pohtii parhaillaan koko maailma. Meidän tulee rohkaista yrityksiä, joille tämä on haastavaa.”
”Rahoituksen hinta tai saatavuus on tulevaisuudessa kiinni siitä, toimiiko yritys vastuullisesti.”	Pauli Heikkilä on Finnveran toimitusjohtaja. Tätä ennen hän on toiminut Digita Oy:n toimitusjohtajana, Tekesin teknologiajohtajana sekä Nokian palveluksessa.

Teksti: Salla Matilainen
Kuvat: Susanna Kekkonen